• veneen sähköt ja mittaristo uusittiin
• moottori vaihdettiin
• veneeseen rakennettiin septitankki imutyhjennysmahdollisuuksineen
• purjehdusheloitusta parannettiin mm. asentamalla rullakeulapurje, uusimalla keulapurjeen skuuttikiskot ja parantamalla levankijärjestelyjä

Sähköt

Tuulivein sähköjärjestelmän perusta oli alkuperäinen 1980-luvun alun ratkaisu, johon sitten oli lisätty joukko laitteita jälkikäteen. Kytkennät oli tehty istumalaatikon säilytyslaatikkoon lähelle akkuja, ja pieni sulaketaulu oli pentterin takaseinässä. Vene-elektroniikan kehittyminen ja varsinkin erilaisten sähköä käyttävien vempainten määrä on 2000-luvulla kokonaan toinen kuin alkuperäisen ratkaisun suunnitteluaikana, joten sähköratkaisu päätettiin suunnitella ja rakentaa kokonaan uudelleen.

Tuuliveissä on 12V järjestelmä, ja se rakennettiin uudelleen seuraavien pääkomponenttien ympärille

• 60 Ah starttiakku ja 75 Ah käyttöakku
• diodi ohjaamassa akkujen latausjärjestystä
• moottorin 50 A laturi
• maasähköjärjestelmä sisältäen
• sähkökeskus ja siihen kytkettynä valaistus ja elektroniikka

Ohessa on sähköjärjestelmän pääkaavio. Perusrakenteeltaan sähköjärjestelmä muodostuu pääkytkintaulusta, joka rakennettiin Sirenan peräkajuuttaan johtavassa käytävässä olevan karttapöydän yhteyteen. Pitkien johdotusten välttämiseksi toteutettiin kuitenkin myös kaksi muuta kytkintaulua, toinen säilytyslaatikon seinään (jääkaapin ja lämmittimen kytkentöjä varten sekä siksi, että veneen salongin ja keulakajuuttan valaistuksen johdotukset oli alun perin vedetty tänne) ja moottoritilan takaseinään (istumalaatikon takaosassa olevien laitteiden, lähinnä GPS:n, tutkan ja kompassin sähköjä varten). Kumpaakin akkua varten asennettiin erillisen kytkimen takana olevat volttimittarit ja käyttöpuolta varten shuntin avulla kytketty ampeerimittari kulutuksen seurantaa varten.

Kytkintaulu tehtiin karttapöydälle pienemtämällä alkuperäisessä sisustuksessa ollutta vetokaappia. Karttapöydän yhteyteen saatiin näin koottua tärkeimmät veneen hallintaan tarvittavat toiminnot: tarvittavat sähkökytkimet, sähköjärjestelmän mittarit (voltti- ja ampeeri) sekä yksi Silva Nexus-järjestelmän Multi-näyttö. Karttapöydän yhteydessä on myös VHF-puhelin, radio sekä teline Nokia GSM-puhelimelle. GSM-puhelimessa voidaan myös käyttää samaa mastoantennia VHF-puhelimen kanssa Cojot-monitaajuusmuuntajan ansiosta. Yksinkertaisella kytkinlaatikolla voidaan radion kaiuttimet kytkeä toimintaan salongissa ja/tai peräkajuutassa. Takakajuuttaan menevän käytävän moottoritilan puoleiseen seinään tehtiin sivuun taitettava penkki karttapöydällä työskentelyä varten. Alla kuvia karttapöydästä:

Moottoritilan takaosassa oleva kytkentärima sekä säilytyslaatikon seinän taulu näkyvät oheisissa kuvissa. Säilytyslaatikon taulua varten rakennettiin suojakansi, joka mahdollistaa tilan käyttämiseen (lomapurjehduksilla tavaraa riittää...) ilman että aiheutuisi riskiä kytkennöille. Jääkaapin koneisto on myös säilytyslaatikon seinässä. Sirenassa on valmiiksi muottiin tehdyt paikat kahdelle akulle, ohessa käyttöakku irroitettuna. Akkukengille tulevat ohuet johdot ovat volttimittarien johtimia.

Veneen ohjaajaa varten on tarvittavat tiedot ja näytöt sijoitettu Sirenan rattikonsoliin. GPS ja yksi Silva Nexus-järjestelmän Multi-näyttö ovat ratin vasemmalla puolella, moottorin käyttöpaneeli oikealla puolella. Tutkaa varten tehtiin teline rattikehikkoon, sitä on käytännössä pidetty esillä vain huonolla näkyvyydellä. Ilmaa sisäänsä saanut vanha kompassi vaihdettiin uuteen, jonka valaistus kytkettiin ajovalojen yhteyteen.

Moottori

Tuuliveihin asennettiin 25 hv Sole-apumoottori, jonka käyttöpaneeli on Sirenan rattikonsolissa. Paneelin suojaksi tehtiin yksinkertainen plexisuojus sateen ja muun suoran märkyyden sekä lian pääsemisen estämiseksi. Moottorin ilmanotto ja moottoritilan tuuletus oli aikaisemmin tapahtunut sivulaatikon ja osin sisätilojen kautta, nyt näitä varten asennettiin omat ilmanvaihtoputket, jotka tässä vaiheessa on asennettu istumalaatikon sisäreunaan. Tämä on turvallinen paikka ajatellen riskiä sille, että ilmaputkiin joutuisi vettä, mutta nostaa hieman istumalaatikon melutasoa. Maasähkön kytkentäpistoke on myös istumalaatikon sisäreunassa rattikonsolin alla.

Septitankki

Tuuliveissä oli kemiallinen käymälä, mikä ei viiden hengen perheen pitkiä purjehduksia ajatellen ollut toimiva ratkaisu. Siksi septitankki rakennettiin veneeseen jo heti ensimmäistä Tuulivei-kautta varten. Ainoa paikka yhtään riittävän kokoiselle septitankille keksittiin peräkajuutan vuoteen alta (toinen vaihtoehto olisi ollut teetättää johonkin salongin penkkien alla olevaan laatikkoon räätälöity säiliö). Septitankkia varten toteutettiin heti myös imutyhjennysmahdollisuus, eikä "suoralaskumahdollisuutta" WC-pöntöltä tehty lainkaan. Septitankin tyhjennyspumppu sekä pumpun/imutyhjennyksen kytkinhana sjoitettiin peräkajuutan vuoteen alla olleeseen pieneen säilytyslokeroon (joka itse asiassa paksua putkea taitellessa ja pumppua ja kytkintä asentaessa tuntuikin hyvin pieneltä!).

Purjehdusheloitus

Tuulivein styyrpuurin puolen skuuttikisko oli vaurioitunut, joten kiskoille piti joka tapauksessa tehdä jotakin. Uudet kiskot päätettiin mitoittaa alkuperäisiä melko paljon pidemmiksi niin, että mahdollisia pieniä kryssipurjeita (fokat, genoa III-purjeet) voitaisiin skuutata myös vanttien sisäpuolelta. Skuuttiplokit uusittiin ja skuuttipisteen säätäminen istumalaatikosta tehtiin mahdolliseksi. Tuulivein vanhat levankihelat (levankilukot olivat kiinni levankikiskolla kulkevissa vaunuissa) uusittiin, niin että levangin säätäminen veneen reunalla istuttaessa onnistuu, tavoitteena mahdollistaa isopurjeen nopea trimmaaminen puuskissa kryssillä. Uudet kääntöplokit asennettiin istumalaatikon selkänojaan, ja niitä varten rakennettiin vahvistukset vastapuolelle. Vanhoista levankiplokien ja -lukkojen helpoista tehtiin levankivaunun stopparit, ja näin säilytettiin levangin liikkuma-alueen säätömahdollisuus. Sirenan levanki on lisäksi asennettu hyvin täpärästi istumalaatikon kannen ja ratin konsolin väliin, minkä johdosta säilytystilan puoleinen stryyrpuurin lukko ei mahdu olemaan laidassa silloin kun säilytyslaatikkoa avataan. Keulapurjetta varten asennettiin rullalaite ja -profiili, joita varten tehtiin aukko ankkuriboksin luukkuihin niin, että rullalaite saatiin upotettua kannen alle, jolloin purjeen todellinen skuuttikulma saatiin samaksi (purjeen ollessa kokonaan auki) kuin normaalilla purjeella.

Kokemuksia

Remontista moottorin asennukset ja lämmittimen vaihtamisen teki ammattimies, muuten remontti tehtiin itse. Kuten usein tällaisissa hankkeissa, oli hyvä että kokonaistyömäärää ja -kustannuksia ei osannut arvioida aivan oikein, voi olla että suunnitelma olisi jäänyt toteuttamatta. Erityisesti työlästä oli sähköjen purkamisvaihe, sillä Tuulivein sähköjärjestelmä oli monessa erilaisessa vaiheessa toteutettu eikä siitä ollut mitään dokumentteja. Kun päätettiin, että sisävalaistuksen kaapelointeja ei vaihdeta piti osa kaapeleista osata jättää paikoilleen, niinpä koluamalla venettä, käyttämällä yleismittaria ja yrittämällä ja erehtymällä selvitettiin mikä kaapeli on mikäkin. Uuden rakentaminen on aina mukavampaa, vaikka varsinkin uusien kaapelien pujottaminen oli hidasta. 1980-luvun alun veneen kaapelikourut on mitoitettu muutamaa johtoa varten, eivätkä ne mitenkään riittäneet valittuja kaapelipaksuuksia ja useita sähköjärjestelmän ja mittariston tarvitsemia kaapeleita varten.

Karttapöydän mittaritaulun kääntyvän oven takana olevat kytkennät (kytkinrimat, sulakkeet, Silva Nexus-järjestelmän Server, Cojot-monitaajuuskytkin jne.) ovat saavutettavissa, mutta vaativat ahtaahkon tilan takia jonkin verran kärsivällisyyttä ja näppäräsormisuutta. Kaikki tarvitut huollot on kuitenkin ollut helppo toteuttaa.

Karttapöytä on toiminut yllättävänkin hyvin, ottaen huomioon, että Sirenan "tunneli" peräkajuuttaan on pieni. Käännettävä penkki tekee siitä kohtuullisen siedettävän työtilan niin navigoinnin suunnittelua kuin muitakin tekemisiä varten. Aurinkoisella säällä se on myös sopivan hämärä niin, että esimerkiksi kannettavan tietokoneen näytön lukeminen onnistuu ongelmitta.

Säilytystilassa kytkintaulu ja sen suojakansi ovat toimineet hyvin. Suojakansi asennettiin niin, että maasähköjärjestelmän merkkivalot näkee kannen yläreunasta ilman että se tarvitsee avata. Osin alkuperäiset kytkentäratkaisut ja uudet asennukset mahtuvat myös väljästi ison kannen taakse.